Blogi on ollut aikalailla hiljaiselossa viimeisen kuukauden aikana.
Täysin toimettomana emme ole kuitenkaan Irwinin kanssa olleet. Päätin, että pidän kunnolla taukoa "tosi"tokoilun suhteen, josko se auttaisi Irwinin paineistumisen suhteen. Ns. taukoa meillä on ollut nyt n.3-4vko.
Treeneissä olemme tehneet sitten vain leikkimielisesti perusjuttuja, jotka on Irwinille helppoja. Seuruuta en ole ottanut moneen viikkoon, koska se oli meillä isoin juttu, mihin paineistuminen vaikutti. Irwin on saanut palkkaa herkemmin ja jo pienistä onnistumisista on liike lopetettu siihen.
Olen enemmän leikkinyt Irwinin kanssa reeneissä, emmekä ole ottaneet treenejä tosissaan, koska silloin oma mielentila pysyy myös sellaisena, että se ei vaikuta Irwinin paineistumiseen.
Olen tutustunut Irwiniin paremmin ja pyrkinyt huomaamaan omassa käytöksessäni ne pikkuasiat, jotka vaikuttavat Irwiniin ja mistä paineistuminen johtuu, jotta pääsisimme etenemään tokoilun suhteen ja se olisi varmasti Irwinille mieleistä ja tekemisen intoa riittäisi.
Olen muutenkin antanut Irwinille enemmän huomiota ja rohkaissut monessa asiassa. Olen pyrkinyt myös siihen, että Irwinin itseluottamus kasvaisi ja oppisi enemmän tekemään niitä päätöksiä itsenäisesti ja irtaantumaan minusta.
Koiralaumassa Irwin on taas täysin erilainen. Sielä osaa pitää puoliaan ja sosisaaliset taidot ovat hyvät. Välillä tulee sellaista äijäilyä, kun nyt on tajunnut, että minähän olen mies. Ei kuitenkaan ole sellainen, että riitaa lähtisi haastamaan ja hyvin voi uroslaumaankin laittaa. Loppujen lopuksi se on ollut Irwin, joka kuitenkin alistuu toiselle urokselle.Pieni äijäilykin jää siihen äijäilyyn ja harvoin johtaa siitä mihinkään, muttakuin leikkiin tai sitten molemmin puoliseen välinpitämättömyyteen.
Eilen kävimme Lauran kanssa sitten tokoilmassa. Ajattelin että nyt olisi ollut taukoa sen verran, että voisimme kokeilla, miten treenit sujuisivat ja mitä meidän liikkeille kuuluu.Ilokseni huomasin, että tauko on tehnyt TODELLA hyvää. Seuraaminen oli ihan kuin oppikirjasta ja kontakti pysyi koko ajan vaikka seuruun tempo vaihteli. Perusasennossa ei ollut moitittavaa ja todella hyvin tulee oikeaan paikkaan, todella harvoin saa korjailla perusaasentoa ja se onkin ollut meidä vavimmista "liikkeistä".
Liikkeestä jääviä ajattelin, etten ota tällä kerralla ollenkaan, mutta kun huomasin kuinka liikkeet sujuivat, niin tulin siihen tulokseen, että katsotaanpa. Ilokseni huomasin, että Irwin meni heti kerrasta maahan ja vielä ripeällä tahdilla. Tosin se oikeanpuoleinen etujalka täytyy lähestulkoon joka kerta edelleenkin kääntää sinne mahan alle, mutta pääasia on se, että vauhtia on maahan menoon tullut.
Liikkeestä seisominen meni paremmin kuin hyvin, Irwin pysähtyi heti käskyn saannin jälkeen.
Ainoa ongelma minkä huomasin, oli se että kun alkuun olin ottanut liikkeestä seisomista ja kun sen jälkeen otin liikkeestä maahan menoa, tuli Irwinille pieni epävarmuus ja pari kertaa jäi sitten seisomaan, vaikka piti mennä maahan.
Kokeilin myös kaukokäskyjä, niitä otin n. askeleen päässä Irwinistä. Nämä ei sitten sujunut yhtään hyvin. Irwinin on todella vaikea mennä maahan minun edessäni ja näin Irwinistä, että oli hiukan vaivaantunut koko aika. Vaikka kehuin paljon ja palkka tuli jo pienestä onnistumisesta, niin pieni epävarmuus säilyi koko ajan. Maasta Istumaan nouseminen oli myös melko haastellista ja Irwin näytti koko aika siltä, että tekeekö se nyt oikein ja nousi puoliksi istumaan, mutta menikin sitten takaisin maahan. Heti kun oma äänen painoni laski, Irwinkin meni lukkoon. No vapautin Irwinin ja rentoutin hiukan itseäni, pienellä leikillä ja kokeilin uudestaan. Pari ihan ok suoritusta saimme ja en sitten sen enenpää viittinyt ottaa.
Loppuun otin vielä seuraamista ja luoksetuloa, jotka sujuiat hyvin ja Irwin niistä nautti.
Mutta pääpiirteissää todella onnistuneet treenit ja voin sanoa, että tauko teki todella hyvää. Itse huomasin oppineeni myös olemaan huomattavasti positiivisempi treeneissä, nyt kun olen oikeasti pohtinut Irwinin paineistumista ja omaa mielentilani vaikutusta siihen. Oman suhtautumiseni muuttaminen tokoiluun on myös auttanut, otan nyt huomattavasti rennommin ja pienet virheet eivät kaada koko juttua ja niitä tulee.
Minun ja Irwinin suhde on parantunut hirveästi ja koko ajan voin sanoa, että pidä tuosta koirasta enemmän ja enemmän.
En voi sanoa että olisin päässyt Nellistä yli, sillä en todellakaan ole, mutta sen olen hyväksynyt, että Nelli ei tule takaisin ja Irwin ei korvaa Nelliä, enkä varmasti ikinä tunne samanlailla Irwniä kohtaan kuin mitä Nelliä kohtaan tunsin ja tiedän sen että Irwinistä ei tule ikinä niin tärkeää koiraa minulla mitä Nelli oli, mutta tämän myöntäminen itselleni on auttanut huomattavasti. Minun pitää vain osata nauttia siitä mitä minulla on ja arvostaa Irwiniä, sillä todellisuudessa se on todella hieno koira ja nyt voin sanoa, että juuri oikea minulle.
