blogin ääreen paluuta :)

Jospa sitä pikkuhiljaa olisi taas aika palailla tänne blogin ääreen ja aikaa jopa kirjoitellakin jotain:)
Viimepäivitys ollut näköjään huhtikuussa, joten aikapaljon kaikkea on sen jälkeen tapahtunut.
Mutta laitellaan näin pääpiirteissään kuulumiset:)



Kuvat saattaa sitten olla ihan miten sattuu :D

Aloitetaan vaikka Saran kuulumisista:)
Yhteiseloa on ertynyt mittarii nyt se reilu puoli vuotta. Päivääkään en ole katunut päätöstäni, että otin Saran luokseni asumaan. Varsin ihastuttava tapaus sieltä on paljastunut.
Töitä on riittänyt ja Saran itsepäisyydestä johtuen hieman välillä palauteltu neiti maan pinnalle.
Hihnassa kulkeminen sujuu nykyään jo todella hyvin, alkulenkistä saattaa pientä vetoa vielä ilmetä, mutta muuten lenkkeily on jo varsin joutevaa, koirien ohitukset mukaan lukien.
Saran fyysinen kunto ei ollut mikään hääppönen luokseni tullessa. Varsin lihasköyhä ja hieman ylimääräistäkin oli vyötärölle kertynyt, joten ensimmäisenä lähdettiin sitä työstämään. Kehon motoriikka oli aikalailla hukassa ja tuntui kuin Sara ei oikein olisi osannut omaa kroppaansa käyttää.
Ensimmäisiä pitkiä lenkkejä joita kävimme Sara väsyi selkeästi, pientä kevennystä oli myös vasemmassa etujalassa levon jälkeen.
Iriwinille oli varattuna hieronta aika melko pian Saran tulon jälkeen, joten Sarakin pääsi sitten mukaan, ensimmäiselle hieronnalleen. Paha trikkeri löytyikin sitten vasemmasta lavasta, mistä johtui luultavasti kyseisen jalan keventäminenkin. Nyt on säännöllisesti kerran kuussa käyty hieronnassa, joka on selvästi auttanut. Jumeja on ollut lanneosastolla ja selässä, minkä Sarasta huomaan itsekin, kun rupea selkää köyristämään.
Lihaksisto on kehittynyt huomattavasti ja takapään käytön treeneistä on ollut hyötyä. Painoa on Saralta pudonnut vajaa 7kg ja nyt rupeaa neiti olemaan kunnossa senkin suhteen:)
Todella tyytyväinen olen saavutuksiimme Saran kunnon suhteen ja nyt painon pudottua, lihaksiston kehityttyä, motoriikan parannuttua ja säännölisten hierontojen avulla ei ole moneen kuukauteen ollut minkäänlaisia keventämisiä (koputetaan puuta.....)

Luustokuviin olisi tarkoitus ensivuoden alussa mennä, jossa olisi tarkoitus sitten tutkia kyynrät, lonkat ja polvet ainakin.
Tokon suhteen ollaan edistytty myös todella paljon. Sara on nykyään todella ahne, joten motivoiminen on herkkujen avulla melko helppoa. Tosin välillä se herkku tuntuu kiinnostavan liikaa.
Seuruussa olemme nyt ruvettu imuttamista häivyttämään pois ja kontakti pysyy yllättävän hyvin.
Ei Sara ehkä penaalin kaikkein terävin kynä ole, mutta kaikkein tärkeintä on että Sara nauttii tekemisestä, treeniliivin kun laitan päälle on Sara jo innoissaan lähdössä töihin:D
Tykkään päivä päivältä vaan enemmän ja enemmän tästä koirasta! Toivottavasti meillä on monta yhteistä vuotta edessä! <3 br="">

Sara minulle tullessa 43kg

Sara 4kk jälkeen minulle tulosta 36kg

Sitten jos Irwinin kuulumisia:)
Tokon suhteen meillä on nyt uutta intoa.
Kävin Tamskin järkkäämällä luennolla uusista tokosäännöistä ja se auttoi kyllä meidän tokomotivaation heräämisen. Kiva päästä tekemään uutta!
Alokasluokassa on muuten kaikki liikkeet hallussa, muttakun se kapula on vaan niin ällöttävä asia!
Sitä ollaan sitten treenattu ihan vain sillä, että kun Irwin koskee kapulaan tulee palkka a ihan hyvällä mallilla oltiin jo ja kapulan sai jopa muutamaksi sekunniksi suuhun, mutta treenitauko teki sen suhteen vähän hallaa ja nyt kapula otetaan suuhun, mutta itse en voi päästää irti tai putoaa samantien. Mutta ei auta kuin tehdä töitä sen suhteen.
Irwinille on aina ollut todella ällöttävää ottaa minulta mitään esineitä, tiedä sitten mistä johtuu. Yleensä rupeaa vaan mielistelemään kun tarjoan jotain esinettä sille.
Hyvin leikkii kuitenkin mun kanssa esim.patukalla ja ottaa siitä kunnon otteen ja repii kunnolla, mutta jos pitäisi vain ottaa se suuhun ja pitää, niin se on todella ÄLLÖTTÄVÄÄ!








Ollaan ruvettu kuitenkin jo treenaamaan Avoimen luokan liikkeitä. Lähinnä ruutua ja esineen kiertoa.
Ruutu rupeaa meillä olemaan jo kondiksessa. Namialustan avulla opettaminen oli melko helppoa ja Irwin tajusi idean aika nopeasti. Tosin ruudun alkeita ollaan joskus Pirkanmaan Sennenin tokokursseilla treenattu, joten sen suhteen ei täysin uusi juttu meille ollut:)

Uusi perheenjäsen

Viime päivityksestä on taas kulunut aikaa todella kauan, jotenkin tämä alkuvuosi on muutenkin mennyt kuin siivillä.

Tosiaan 31.3 laumamme kasvoi yhdellä jäsenellä. Perheeseemme muutii aivan ihastuttava 5v Rottweiler tyttö Sara.
Tunsin koiran jo ennestään ja ihastuin siihen jo aiemmin, koiran ollessa hoidossa, joten kun tieto luopumisesta tuli, en sen ihmeemmin jäänyt asiaa miettimään, vaan päätin että Sara muuttaa minun luokseni, "Kerranhan täälä vaan eletään" ja luultavasti olisin katunut päätöstäni, mikäli en olisi tilaisuuten tarttunut ja tuollaista kultakimpaletta perheeseeni huolinut.
Sarasta luovuttiin perhesyiden vuoksi, ei koirasta johtuvista syistä.

Sara on luonteeltaan pers rauhallinen, todella nöyrä, mutta myös tooooodella itsepäinen.
Motivaatiota tokoon ja tekemiseen ei juurikaan ollut ja aikalailla "istu" oli käsky jonka Sara osasi.
Hihnakäytöksessä oli parantamisen varaa, alkuun tulikin kuonopantaa käytettyä vetämisen suhteen liukkailla keleillä, mutta itse en niin kuonopannoista välitä, joten alettiin sitten opettelemaan sitä hihnakäyttäytymistä. Nykyään pystytään kulkemaan ilman kuonopantaa, pientä painett tuntuu vetämisen suhteen hihnassa, etenkin lenkin aluss, mutta enään ei ole täysi neliveto päällä.
Mahdollisimman paljon pidän Saraa vapaana ja Irwinin kanssa ne touhuilevatkin paljon ja tutkailevat maastoja.
Sara on melko kiinnostunut oravista yms. metsän aukeista ja muutaman kerran onkin käynyt niin, että koira hukkunut näköpiiristä ja löytynyt tuijottamassa puuhun, jossa orava majailee.
Sara on myös hyvin kiinnostunut toisista koirista. Hihnassa ohitukset menee muuten hyvin, mutta hiukan jää vanimaan vastaantulevia koiria. Siinä sitten hetken kiskon Saraa perässäni ja huomattavasti nopeammin ohitukset jo menevät kuin alkuun. En siedä yhtään sitä, että jäisin siihen nyt sitten seisoskelemaan siksi aikaa että toinen on mennyt meidän ohitse, kyllä lenkin kuuluu edetä sujuvasti, myös toisten koirien ohituksissa.
Pääsääntöisesti Sara tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Välillä vain rupeaa käymään hiukan ylikierroksilla ja rupeaa sitten alistamaan, etenkin narttuja, jolloin pitää sitten hieman muistutella, että täytyy rauhoittua. Kiihtyminen tapahtuu yleensä takaa-ajo leikeissä. Onneksi ei kiihtyessään kuitenkaan varsinaisesti tappelemaan ala, mutta kauheaa ääntähän tuo pitää, niinkuin leikkiessään muutenkin. Hiukan kyllä aina tilannetta seuraan, mikäli toisen vahvan nartun kanssa leikkivät, jotta saa ajoissa kiihtymisen laskemaan, ettei mene tappeluksi.

Vaikka Sara onkin todella rauhallinen, lempeä ja nöyrä, niin vaatii kyllä selvän auktoriteetin ja selvät rajat. Alkuun kyseenalaisti moniakin komentoja, tiedä sitten johtuiko siitä, että oli aina saanut tehdä niin vai itsepäisydestä katsoa missä raja menee.

Alkuun Sara oli tunkemassa kaikista ovista ensimmäisenä ja se oli hiukan ärsyttävää, kun koko painollaan vain jyräsi, oli sitten ihminen edessä vai ei.
Sitä tapaa lähdin heti ensimmäisenä poistamaan ja Saran piti istua ja odottaa lupaa ennenkuin sai mennä. Monta, toodella monta toistoa ollaan saatu tehdä, mutta eihän mitään ilmaiseksi saa. Tällä hetkellä Sara odottaa saada luvan mennä.

Tokon suhteen lähdimme liikkeelle siis täysin nollasta.
Alkuun oli kauhea pähkäily miettiä, että millä palkkaat koiran, joka ei ole ahne, eikä kiinnostunut leluista?
No, löysin sitten herkun, joka on neidin mieleen...nakki. Tämän avulla aloin opettamaan naksua.
Aina kun kiinnitti huomiota minuun tuli naksu ja nakkia.
Perusasennon Sara oppi nopeasti ja pääsimme sitten opettelemaan seuruuta. Alkuun otin pieniä pätkiä imuttamalla Saran keskittymisen rajojen mukaan. Pikkuhiljaa pääsimme pidentämään matkaa, aina yksi asken kerrallaan ja Sara tulikin hyvässä kohtaa imuttamalla.
Paljon tein alkuun vain kotioloissa ja treeneissä muiden koirien mukana ollessa tein Saran kanssa vain huomion kiinnitys harjoituksia, kauheasti kun muiden tekeminen kiinnosti. Sara on minulla liinassa ja saa kävellä siinä ympäriinsä ja seurailla mitä muut tekee, välillä sitten aina kutsun Saraa ja sen kiinnittäessä huomion minuun tulee naksu ja palkka.
Alkuun tilanne oli se, että sai monta kerta huudella, nykyään tulee jo 95% ekalla käskyllä.
Seuruuta ja perusasentoa olemme ottaneet myös muiden koirien ollessa paikalla ja eteenpäin ollaan menty. Treeni motivaatio on kasvanut hirveästi ja Saran kanssa työskentely on todella mukavaa.
Mielenkiintoista seurata miten nopeasti oppii ja kuinka paljon motivaatio kasvaa joka kerta treeneihin mennessä:)
Vaikka kyseessä jo 5v koira, on silti saatu töitä tehdä ja kouluksen suhteen on aivan kun kyseessä olisi pentu, varsinaisesti mitään opittuja asioita ei ollut aiemmin :D

Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut tarjotessani kodin Saralle, on se vaan niin sydämeni vienyt, vaikka eihän tässä nyt ensimmäisenä mielessä ollut rotikkaa ottaa :D
No, kyllä tänne meidän seuraan se berninpentukin mahtuu;)

Irwinin kuulumisia sitten:)
Irwin on jälleen oma itsensä, jotenkin Sara on muuttanut Irwiniä ja sellainen häsläys on jäänyt pois. Jotenkin Irwin vaikuttaa jälleen tyytyväisemmältä, kun on kaveri.
Tosin tuo 1,5 vuoden yksinelo on tehnyt todella hyvää. Irwin itsenäistyi hirveästi tuona aikana ja nykyään kestää treeneissäkin hyvin painetta.

Tooilun suhteen ollaan menty paljon eteenpäin.
Nykyään teen treeneissä Saran kanssa eka, jolloin Irwinin vire nousee jo odotellessa omaa vuoroa.
Liikkeestä maahanmeno on nykyään jo todella nopea ja luoksetulossa riittää vauhtia loppuun asti.
Seuruussa käskyn vaihtaminen "tule" sanaan on vaikuttanut todella paljon seuruu intoon ja nykyään kontaktikin pysyy lähes koko ajan. Treenit olen pyrkinyt lopettamaan aina siihen, kun vire on ollut vielä melko ylhäällä.

Nyt ilmoitin Irwinin sitten 10.5 Lahden RN näyttelyyn ja 16.5 Ruovesi RN näyttelyyn.
Mitään ruusukkeita ja pokaaleja tuolta emme ole menossa hakemaan, Irwinin häntä kun on korkea, mutta lähinnä haluan itse kuulla, mitä mieltä tuomarit siitä on, nyt kun Irwin on kehittynyt todella paljon:)

Nyt tuli melko Sara painoitteinen kirjoitus, lähinnä senkin takia, että en jaksa enään kirjoittaa enempää :D
Tässä nyt murto-osa eidän kuulumisista viime päivityksen jälkeen, mutta aikalailla ollaan vietetty rentoa elämää, lenkkeilty ja tapailtu koirakavereita:)

Oli jo aika päivittää vähän blogiakin:)

Heipparallaa hengissä ollaan!
Blogin päivitys on taas hiukan jäänyt viimeaikoina, johtuneeko sitten kiireisestä aikataulusta, omista henkilökohtaisista asioista vai mistä sitten, mutta tänä aamuna totesin että josko sitä jotakin saisi tännekin aikaiseksi rustailtua:)

Kirppa, Irwin, Ava, Trixie ja Sabrina

Täysin toimettomia emme ole olleet, mutta myöskään minkäänlaisia paineita treenailun suhteen en ole ottanut.
Lauran kanssa sovittiin, että kävisimme kerta viikkoon aina treenailemassa ja tämä on pitänyt hyvin, ainakin viimeiset kolme viikkoa. Treenaaminen tietenkin johtuu täysin omasta mielentilastani, kun en viitsi Irwinin kanssa mitään tehdä, mikäli omat ajatukset ovat jossain aivan muualla.

Tämä on tehnyt meille selvästi hyvää, säännöllisyys treenien suhteen on auttanut meitä eteenpäin ja treenien suunnittelu etukäteen on helpottanut tilannetta myös huomattavasti.
Irwinin kanssa olen muutaman kerran ottanut sellaiset treenit, jossa en ota perusasentoa ollenkaan, enkä muutenkaan ns."kisamaisia" treenejä. Palkka on tullut samantien nopeista suorituksista ja kehut ovat olleet hieman jopa yliampuvia. Treenikentällä on tehty myös täysin muita temppuja, pujottelua jalkojen välissä, Irwinin monesti itsekin jo tarjoamaa "maiskutusta" yms. hauskaa tekemistä, täysin poikkeavaa tokoliikkeistä.
Omaan äänenpainoon olen kiinnittänyt enemmän huomiota, jotta käskyt olisivat samanlaiset joka kerta. Irwinille kun tämä on todella tärkeä ja raja tuntuu äänenpainon suhteen olevan välillä aivan hiuksenhieno. Liian matala käsky ja toisaalta taas liian innokas käsky saa Irwinin paineistumaan.
Siitä kyllä tykkään, että Irwinillä on itsevarmuus kasvanut ja jopa hieman kestää jo enemmän painetta treenatessa.

Irwin ja Wiwo

Seuruu käskysanan vaihdoin kokoaan "Tule" sanaan ja seuruu on huomattavasti parempaa! Kontakti on hyvää ja oikea paikka pysyy. Omalla treenamisellani varmaan osittain ns.pilasin meidän seuruun, treenaamalla sitä liikaa ja vaatimalla Irwiniltä liian täydellistä suoritusta. Tein liikkeestä monesti myös liian vakavan ja näin ollen kroppani oli huomattavasti jännityyneempi, mistä tietenkin tuo pieni paineistuva berni poika otti itseensä.
Oma suhtautuminen liikkeeseen on käskysanan vaihdoksen myötä parantunut ja olen itse paljon rennompi, jolloin myös Irwin tekee liikkeen innokkaasti.

Irwin, Wiwo ja Heinis:)

Kokeisiin menosta en ota nyt yhtään painetta, mennään mikäli fiilis tulee, mutta mikäli sitä TK1 ei ennen säätömuutosta saada, niin kisaillaan sitten sääntömuutoksen jälkeen:)

Olen iloinen siitä, että olen onnistunut muuttamaan suhtautumistani treenaamiseen. Toki omien henkilökohtaisten asioiden pikkuhiljaa normalisoituminen ja parantuminen ovat varmasti auttaneet myös meidän treenaamisiin:)

Muuten olemme aikalailla viettäneet mukavaa aikaa, nähden koirakavereita ja käyden pitkiä metsälenkkejä:)

Irwin 2v 11kk

Irwinille tuli ikää 3.2.2015 3 vuotta<33 br="">