Moikkelis! :)

Nyt on totaalisesti jäänyt tämä blogin päivitys, viime kerrasta todellakin on aikaa!!
Tosin kaikenlaista on tapahtunut meidän elämmässä, välillä hyvää ja välillä vähän huonompaakin, joten blogiin kirjoittelukin on nyt hiukkasen sitten jäänyt.

Koirille kuuluu kuitenkin molemmille hyvää.
Tämä vuosi on mennyt aikalailla vain höntsäillessä treenien suhteen ja viettäen mukavaa koiranelämää.
Omien asipoiden hoitamiseen onkin kulunut sitten aikaa enemmänkin ja välillä tuntui kaikki olevan sekaisin, mutta pikkuhiljaa niitä pieniä iloja sieltä tuli ja niistä sai tartuttua kiinni ja voimaa jatkaa eteenpäin. Pienillä askelilla kerraallaan asiat ovat kuitenkin järjestyneet ja hyvällä mallilla tällä hetkellä!
Tällä hetkellä majaillaan veljeni luona Hervannassa. Omassa asunnossani kun sattui vesivahinko ja sielä on remontti tällä hetkellä kesken, toivon mukaan jo heinäkuun alussa päästäisiin takaisin kotiin:)

Mutta vaikka se niin klisee onkin, eikä vielä hetki sitten siihen asiaan uskonut mutta loppujen lopuksi asioilla on tapana järjestyä :)

Irwinin Kuhmoislaiset kaverit: Elli, Wiwo ja Heinis :)

Nyt olisi hakusessa Rally-toko ryhmä, johon päästäisiin Irwinin kanssa ja enemmän noi rally-tokot olisi se meidän juttu. Irwin kun on niin ohjaaja pehmeä koira ja toisaalta toko on niin pilkunviilaamista.
Pääsimme kokeilemaan Rallya taas pitkästä aikaa, kun olin käymässä kaverillani Kuhmoisissa. Lauantaisin on rally-toko treenit Jämsän seudun palveluskoiraharrastajat ry:llä ja sinne pääsimme sitten tutustumaan treeneihin mukaan.
Oli kyllä mukava poukka ja kouluttaja, hyviä vinkkejä saatiin ja pieni ajatus siitä mitä se rally-toko on.
Siitä se kipinä sitten enemmänkin lähti, oma asennoituminen Rally-tokoon ei ole niin vakava kuin taas tokoon, vaan pystyn ottamaan paljon rennommilla mielin treenit, mikä on taas Irwin paineistumista ajatellen hyvä.
Luulen että tästä tulee meille se uusi harrastus, kunhan vaan löydettäisiin hyvä treeniporukka täältä tampereelta :)

Saran kanssa ei varsinaisia tavoitteita ole, kunhan treenaillaan:D
Alkuvuoden juoksut aiheutti jälleen päänvaivaa, tosin ei niin "hankala" ollut kuin aiempien juoksujen aikaan. Tällä kertaa ei mielialan vaihtelut olleet nin voimakkaita, vaikkakin perus itsepäisyys korostui entisestään. Välillä saakin hiukan huomautella että kuka se on joka määrää, korvatkin kun on vain koristeena aika-ajoin :D
Pari  kuukautta menikin hyvin juoksujen jälkeen, mutta nyt valeraskauden aikaan Sara on sitä mieltä että itse voi päättää mitä tekee eikä välttämättä tarvitsisi taas kuunnella.
Suhteellisen paljon Sara muutenkin koettelee mahdollisuuksiaan, tarviiko nyt oikeasti tehdä vai ei ja osaakin kyllä käyttää ihmisiä hyväkseen jotka ei ihan niin johdonmukaisia käskytyksissään ole.


Kesä suunnitelmia tai muitakaan suunnitelmia ei kauheasti ole, parin viikon päästä alkavaa lomaa odotan todella kovasti! Silloin pääsemme viikoksi viettämään leirintäalue elämää koirien kanssa:)


Mutta tällaista meille tällä hetkellä:)
Blogin ääreen olisi tarkoitus tosiaan enemmänkin palata ja muutama koira-aiheinen teksti on työn alla. Aiheista jotka ovat nousseet pinnalle töiden puolesta ja niistä tulen myös jatkossa kirjoittelemaan myös Irwinin ja Saran kuulumisten ohella.
Suunnitteilla olisi myös trimmaus -blogi, joka toimittaisi samalla myös yrtykseni kotisivujen virkaa:)

blogin ääreen paluuta :)

Jospa sitä pikkuhiljaa olisi taas aika palailla tänne blogin ääreen ja aikaa jopa kirjoitellakin jotain:)
Viimepäivitys ollut näköjään huhtikuussa, joten aikapaljon kaikkea on sen jälkeen tapahtunut.
Mutta laitellaan näin pääpiirteissään kuulumiset:)



Kuvat saattaa sitten olla ihan miten sattuu :D

Aloitetaan vaikka Saran kuulumisista:)
Yhteiseloa on ertynyt mittarii nyt se reilu puoli vuotta. Päivääkään en ole katunut päätöstäni, että otin Saran luokseni asumaan. Varsin ihastuttava tapaus sieltä on paljastunut.
Töitä on riittänyt ja Saran itsepäisyydestä johtuen hieman välillä palauteltu neiti maan pinnalle.
Hihnassa kulkeminen sujuu nykyään jo todella hyvin, alkulenkistä saattaa pientä vetoa vielä ilmetä, mutta muuten lenkkeily on jo varsin joutevaa, koirien ohitukset mukaan lukien.
Saran fyysinen kunto ei ollut mikään hääppönen luokseni tullessa. Varsin lihasköyhä ja hieman ylimääräistäkin oli vyötärölle kertynyt, joten ensimmäisenä lähdettiin sitä työstämään. Kehon motoriikka oli aikalailla hukassa ja tuntui kuin Sara ei oikein olisi osannut omaa kroppaansa käyttää.
Ensimmäisiä pitkiä lenkkejä joita kävimme Sara väsyi selkeästi, pientä kevennystä oli myös vasemmassa etujalassa levon jälkeen.
Iriwinille oli varattuna hieronta aika melko pian Saran tulon jälkeen, joten Sarakin pääsi sitten mukaan, ensimmäiselle hieronnalleen. Paha trikkeri löytyikin sitten vasemmasta lavasta, mistä johtui luultavasti kyseisen jalan keventäminenkin. Nyt on säännöllisesti kerran kuussa käyty hieronnassa, joka on selvästi auttanut. Jumeja on ollut lanneosastolla ja selässä, minkä Sarasta huomaan itsekin, kun rupea selkää köyristämään.
Lihaksisto on kehittynyt huomattavasti ja takapään käytön treeneistä on ollut hyötyä. Painoa on Saralta pudonnut vajaa 7kg ja nyt rupeaa neiti olemaan kunnossa senkin suhteen:)
Todella tyytyväinen olen saavutuksiimme Saran kunnon suhteen ja nyt painon pudottua, lihaksiston kehityttyä, motoriikan parannuttua ja säännölisten hierontojen avulla ei ole moneen kuukauteen ollut minkäänlaisia keventämisiä (koputetaan puuta.....)

Luustokuviin olisi tarkoitus ensivuoden alussa mennä, jossa olisi tarkoitus sitten tutkia kyynrät, lonkat ja polvet ainakin.
Tokon suhteen ollaan edistytty myös todella paljon. Sara on nykyään todella ahne, joten motivoiminen on herkkujen avulla melko helppoa. Tosin välillä se herkku tuntuu kiinnostavan liikaa.
Seuruussa olemme nyt ruvettu imuttamista häivyttämään pois ja kontakti pysyy yllättävän hyvin.
Ei Sara ehkä penaalin kaikkein terävin kynä ole, mutta kaikkein tärkeintä on että Sara nauttii tekemisestä, treeniliivin kun laitan päälle on Sara jo innoissaan lähdössä töihin:D
Tykkään päivä päivältä vaan enemmän ja enemmän tästä koirasta! Toivottavasti meillä on monta yhteistä vuotta edessä! <3 br="">

Sara minulle tullessa 43kg

Sara 4kk jälkeen minulle tulosta 36kg

Sitten jos Irwinin kuulumisia:)
Tokon suhteen meillä on nyt uutta intoa.
Kävin Tamskin järkkäämällä luennolla uusista tokosäännöistä ja se auttoi kyllä meidän tokomotivaation heräämisen. Kiva päästä tekemään uutta!
Alokasluokassa on muuten kaikki liikkeet hallussa, muttakun se kapula on vaan niin ällöttävä asia!
Sitä ollaan sitten treenattu ihan vain sillä, että kun Irwin koskee kapulaan tulee palkka a ihan hyvällä mallilla oltiin jo ja kapulan sai jopa muutamaksi sekunniksi suuhun, mutta treenitauko teki sen suhteen vähän hallaa ja nyt kapula otetaan suuhun, mutta itse en voi päästää irti tai putoaa samantien. Mutta ei auta kuin tehdä töitä sen suhteen.
Irwinille on aina ollut todella ällöttävää ottaa minulta mitään esineitä, tiedä sitten mistä johtuu. Yleensä rupeaa vaan mielistelemään kun tarjoan jotain esinettä sille.
Hyvin leikkii kuitenkin mun kanssa esim.patukalla ja ottaa siitä kunnon otteen ja repii kunnolla, mutta jos pitäisi vain ottaa se suuhun ja pitää, niin se on todella ÄLLÖTTÄVÄÄ!








Ollaan ruvettu kuitenkin jo treenaamaan Avoimen luokan liikkeitä. Lähinnä ruutua ja esineen kiertoa.
Ruutu rupeaa meillä olemaan jo kondiksessa. Namialustan avulla opettaminen oli melko helppoa ja Irwin tajusi idean aika nopeasti. Tosin ruudun alkeita ollaan joskus Pirkanmaan Sennenin tokokursseilla treenattu, joten sen suhteen ei täysin uusi juttu meille ollut:)

Uusi perheenjäsen

Viime päivityksestä on taas kulunut aikaa todella kauan, jotenkin tämä alkuvuosi on muutenkin mennyt kuin siivillä.

Tosiaan 31.3 laumamme kasvoi yhdellä jäsenellä. Perheeseemme muutii aivan ihastuttava 5v Rottweiler tyttö Sara.
Tunsin koiran jo ennestään ja ihastuin siihen jo aiemmin, koiran ollessa hoidossa, joten kun tieto luopumisesta tuli, en sen ihmeemmin jäänyt asiaa miettimään, vaan päätin että Sara muuttaa minun luokseni, "Kerranhan täälä vaan eletään" ja luultavasti olisin katunut päätöstäni, mikäli en olisi tilaisuuten tarttunut ja tuollaista kultakimpaletta perheeseeni huolinut.
Sarasta luovuttiin perhesyiden vuoksi, ei koirasta johtuvista syistä.

Sara on luonteeltaan pers rauhallinen, todella nöyrä, mutta myös tooooodella itsepäinen.
Motivaatiota tokoon ja tekemiseen ei juurikaan ollut ja aikalailla "istu" oli käsky jonka Sara osasi.
Hihnakäytöksessä oli parantamisen varaa, alkuun tulikin kuonopantaa käytettyä vetämisen suhteen liukkailla keleillä, mutta itse en niin kuonopannoista välitä, joten alettiin sitten opettelemaan sitä hihnakäyttäytymistä. Nykyään pystytään kulkemaan ilman kuonopantaa, pientä painett tuntuu vetämisen suhteen hihnassa, etenkin lenkin aluss, mutta enään ei ole täysi neliveto päällä.
Mahdollisimman paljon pidän Saraa vapaana ja Irwinin kanssa ne touhuilevatkin paljon ja tutkailevat maastoja.
Sara on melko kiinnostunut oravista yms. metsän aukeista ja muutaman kerran onkin käynyt niin, että koira hukkunut näköpiiristä ja löytynyt tuijottamassa puuhun, jossa orava majailee.
Sara on myös hyvin kiinnostunut toisista koirista. Hihnassa ohitukset menee muuten hyvin, mutta hiukan jää vanimaan vastaantulevia koiria. Siinä sitten hetken kiskon Saraa perässäni ja huomattavasti nopeammin ohitukset jo menevät kuin alkuun. En siedä yhtään sitä, että jäisin siihen nyt sitten seisoskelemaan siksi aikaa että toinen on mennyt meidän ohitse, kyllä lenkin kuuluu edetä sujuvasti, myös toisten koirien ohituksissa.
Pääsääntöisesti Sara tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Välillä vain rupeaa käymään hiukan ylikierroksilla ja rupeaa sitten alistamaan, etenkin narttuja, jolloin pitää sitten hieman muistutella, että täytyy rauhoittua. Kiihtyminen tapahtuu yleensä takaa-ajo leikeissä. Onneksi ei kiihtyessään kuitenkaan varsinaisesti tappelemaan ala, mutta kauheaa ääntähän tuo pitää, niinkuin leikkiessään muutenkin. Hiukan kyllä aina tilannetta seuraan, mikäli toisen vahvan nartun kanssa leikkivät, jotta saa ajoissa kiihtymisen laskemaan, ettei mene tappeluksi.

Vaikka Sara onkin todella rauhallinen, lempeä ja nöyrä, niin vaatii kyllä selvän auktoriteetin ja selvät rajat. Alkuun kyseenalaisti moniakin komentoja, tiedä sitten johtuiko siitä, että oli aina saanut tehdä niin vai itsepäisydestä katsoa missä raja menee.

Alkuun Sara oli tunkemassa kaikista ovista ensimmäisenä ja se oli hiukan ärsyttävää, kun koko painollaan vain jyräsi, oli sitten ihminen edessä vai ei.
Sitä tapaa lähdin heti ensimmäisenä poistamaan ja Saran piti istua ja odottaa lupaa ennenkuin sai mennä. Monta, toodella monta toistoa ollaan saatu tehdä, mutta eihän mitään ilmaiseksi saa. Tällä hetkellä Sara odottaa saada luvan mennä.

Tokon suhteen lähdimme liikkeelle siis täysin nollasta.
Alkuun oli kauhea pähkäily miettiä, että millä palkkaat koiran, joka ei ole ahne, eikä kiinnostunut leluista?
No, löysin sitten herkun, joka on neidin mieleen...nakki. Tämän avulla aloin opettamaan naksua.
Aina kun kiinnitti huomiota minuun tuli naksu ja nakkia.
Perusasennon Sara oppi nopeasti ja pääsimme sitten opettelemaan seuruuta. Alkuun otin pieniä pätkiä imuttamalla Saran keskittymisen rajojen mukaan. Pikkuhiljaa pääsimme pidentämään matkaa, aina yksi asken kerrallaan ja Sara tulikin hyvässä kohtaa imuttamalla.
Paljon tein alkuun vain kotioloissa ja treeneissä muiden koirien mukana ollessa tein Saran kanssa vain huomion kiinnitys harjoituksia, kauheasti kun muiden tekeminen kiinnosti. Sara on minulla liinassa ja saa kävellä siinä ympäriinsä ja seurailla mitä muut tekee, välillä sitten aina kutsun Saraa ja sen kiinnittäessä huomion minuun tulee naksu ja palkka.
Alkuun tilanne oli se, että sai monta kerta huudella, nykyään tulee jo 95% ekalla käskyllä.
Seuruuta ja perusasentoa olemme ottaneet myös muiden koirien ollessa paikalla ja eteenpäin ollaan menty. Treeni motivaatio on kasvanut hirveästi ja Saran kanssa työskentely on todella mukavaa.
Mielenkiintoista seurata miten nopeasti oppii ja kuinka paljon motivaatio kasvaa joka kerta treeneihin mennessä:)
Vaikka kyseessä jo 5v koira, on silti saatu töitä tehdä ja kouluksen suhteen on aivan kun kyseessä olisi pentu, varsinaisesti mitään opittuja asioita ei ollut aiemmin :D

Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut tarjotessani kodin Saralle, on se vaan niin sydämeni vienyt, vaikka eihän tässä nyt ensimmäisenä mielessä ollut rotikkaa ottaa :D
No, kyllä tänne meidän seuraan se berninpentukin mahtuu;)

Irwinin kuulumisia sitten:)
Irwin on jälleen oma itsensä, jotenkin Sara on muuttanut Irwiniä ja sellainen häsläys on jäänyt pois. Jotenkin Irwin vaikuttaa jälleen tyytyväisemmältä, kun on kaveri.
Tosin tuo 1,5 vuoden yksinelo on tehnyt todella hyvää. Irwin itsenäistyi hirveästi tuona aikana ja nykyään kestää treeneissäkin hyvin painetta.

Tooilun suhteen ollaan menty paljon eteenpäin.
Nykyään teen treeneissä Saran kanssa eka, jolloin Irwinin vire nousee jo odotellessa omaa vuoroa.
Liikkeestä maahanmeno on nykyään jo todella nopea ja luoksetulossa riittää vauhtia loppuun asti.
Seuruussa käskyn vaihtaminen "tule" sanaan on vaikuttanut todella paljon seuruu intoon ja nykyään kontaktikin pysyy lähes koko ajan. Treenit olen pyrkinyt lopettamaan aina siihen, kun vire on ollut vielä melko ylhäällä.

Nyt ilmoitin Irwinin sitten 10.5 Lahden RN näyttelyyn ja 16.5 Ruovesi RN näyttelyyn.
Mitään ruusukkeita ja pokaaleja tuolta emme ole menossa hakemaan, Irwinin häntä kun on korkea, mutta lähinnä haluan itse kuulla, mitä mieltä tuomarit siitä on, nyt kun Irwin on kehittynyt todella paljon:)

Nyt tuli melko Sara painoitteinen kirjoitus, lähinnä senkin takia, että en jaksa enään kirjoittaa enempää :D
Tässä nyt murto-osa eidän kuulumisista viime päivityksen jälkeen, mutta aikalailla ollaan vietetty rentoa elämää, lenkkeilty ja tapailtu koirakavereita:)

Oli jo aika päivittää vähän blogiakin:)

Heipparallaa hengissä ollaan!
Blogin päivitys on taas hiukan jäänyt viimeaikoina, johtuneeko sitten kiireisestä aikataulusta, omista henkilökohtaisista asioista vai mistä sitten, mutta tänä aamuna totesin että josko sitä jotakin saisi tännekin aikaiseksi rustailtua:)

Kirppa, Irwin, Ava, Trixie ja Sabrina

Täysin toimettomia emme ole olleet, mutta myöskään minkäänlaisia paineita treenailun suhteen en ole ottanut.
Lauran kanssa sovittiin, että kävisimme kerta viikkoon aina treenailemassa ja tämä on pitänyt hyvin, ainakin viimeiset kolme viikkoa. Treenaaminen tietenkin johtuu täysin omasta mielentilastani, kun en viitsi Irwinin kanssa mitään tehdä, mikäli omat ajatukset ovat jossain aivan muualla.

Tämä on tehnyt meille selvästi hyvää, säännöllisyys treenien suhteen on auttanut meitä eteenpäin ja treenien suunnittelu etukäteen on helpottanut tilannetta myös huomattavasti.
Irwinin kanssa olen muutaman kerran ottanut sellaiset treenit, jossa en ota perusasentoa ollenkaan, enkä muutenkaan ns."kisamaisia" treenejä. Palkka on tullut samantien nopeista suorituksista ja kehut ovat olleet hieman jopa yliampuvia. Treenikentällä on tehty myös täysin muita temppuja, pujottelua jalkojen välissä, Irwinin monesti itsekin jo tarjoamaa "maiskutusta" yms. hauskaa tekemistä, täysin poikkeavaa tokoliikkeistä.
Omaan äänenpainoon olen kiinnittänyt enemmän huomiota, jotta käskyt olisivat samanlaiset joka kerta. Irwinille kun tämä on todella tärkeä ja raja tuntuu äänenpainon suhteen olevan välillä aivan hiuksenhieno. Liian matala käsky ja toisaalta taas liian innokas käsky saa Irwinin paineistumaan.
Siitä kyllä tykkään, että Irwinillä on itsevarmuus kasvanut ja jopa hieman kestää jo enemmän painetta treenatessa.

Irwin ja Wiwo

Seuruu käskysanan vaihdoin kokoaan "Tule" sanaan ja seuruu on huomattavasti parempaa! Kontakti on hyvää ja oikea paikka pysyy. Omalla treenamisellani varmaan osittain ns.pilasin meidän seuruun, treenaamalla sitä liikaa ja vaatimalla Irwiniltä liian täydellistä suoritusta. Tein liikkeestä monesti myös liian vakavan ja näin ollen kroppani oli huomattavasti jännityyneempi, mistä tietenkin tuo pieni paineistuva berni poika otti itseensä.
Oma suhtautuminen liikkeeseen on käskysanan vaihdoksen myötä parantunut ja olen itse paljon rennompi, jolloin myös Irwin tekee liikkeen innokkaasti.

Irwin, Wiwo ja Heinis:)

Kokeisiin menosta en ota nyt yhtään painetta, mennään mikäli fiilis tulee, mutta mikäli sitä TK1 ei ennen säätömuutosta saada, niin kisaillaan sitten sääntömuutoksen jälkeen:)

Olen iloinen siitä, että olen onnistunut muuttamaan suhtautumistani treenaamiseen. Toki omien henkilökohtaisten asioiden pikkuhiljaa normalisoituminen ja parantuminen ovat varmasti auttaneet myös meidän treenaamisiin:)

Muuten olemme aikalailla viettäneet mukavaa aikaa, nähden koirakavereita ja käyden pitkiä metsälenkkejä:)

Irwin 2v 11kk

Irwinille tuli ikää 3.2.2015 3 vuotta<33 br="">

Kuulumisia.....taas vaihteeks tylsä otsikko:D

Nyt on tosiaan ollut aikalailla hiljaiseloa jonkinaikaa blogin suhteen.
Todella paljon ollut kaikenlaista niin jäänyt tämä blogin kirjoittaminenkin ja toisaalta blogiin sopivaa asiaa ei niinkään ole ollut, niin kirjoitellaan nyt sitten:)

Tosiaan aikalailla ollaan nyt vietetty rentoa elämää treenien suhteen.
Välillä käynyt Irwinin kanssa ottamassa jonkinlaista pikku motivaatio treeniä ja hömppäilty, pääasia että on kivaa, niin minulla kuin Irwinilläkin.

Ruokinnan suhteen muutoksia on tullut sen verran, että siirryttiin kokonaan raakaruokintaan.
Irwinillä oli otsapenkereessä ja korvissa hiivaa ja vaikka siihen tipat saatiinkin yms. niin tuntui ettei oikein meinaa lähteä, niin rupesin sitten miettimään että olisiko kyse ruokinnasta?
Eläinlääkäri sanoi, että nyt on kyllä kosteudesta johtuen koirilla ollut paljon hiivaa, että tiedä sitten johtuiko ilmasta vai ruuasta vai mistä.
Raa'alle siirtymistä olin kuitenkin miettinyt jo pidemmän aikaa, jo ennen hiivan ilmenemistä ja 50/50 meiningillä oltiin aikalailla mentykkin, niin siirtyminen oli aika helppoa.
Irwinin kohdalla täytyy vain melko tarkka olla sen suhteen, ettei maha mene liian kovalle. Siitä syystä meillä lihaisat luut ovat ainoastaan broilerin muodossa siipiä, kauloja yms. ns. helposti sulavampia. Muiden eläinlajien luita olen sitten antanut jauhettuna.
Mutta raakaruokinta on sopinut muuten irwinille todella hyvin ja helppoahan se loppupeleissä on, vaikka tuntuu että netin teksteistä saisi käsityksen, että se olisi tähtitiedettä:D
Nyt on kuitenkin karva hyvässä kunnossa, hiivaa ei ole ollenkaan, lihaksisto kehittynyt hyvin ja energiaakin löytyy enemmän kuin aiemmin, joten tähän ruokintaan olen enemmän kuin tyytyväinen:)

Irwinille tulee helmikuussa ikää 3v ja jonkinlaista kolmen vuoden uhmaa on ilmassa....
Lenkillä ollessa hiukan koettelee välillä, että onko nyt pakko tulla vai ei, kun Irwin on pennusta asti ollut oikeastaan aina vapaana.
Muille uroksille uhmimista ja pöhinääkin tullut, mutta jää siihen.
Nyt vasta tuntuu että Irwin on ruvennut itsenäistymään Nellin lopetuksen jälkeen ja tajunnut että joutuu oikeasti tekemään niitä omiakin päätöksiä.
Onneksi I on kuitenkin niin pehmeä luonteeltaan, että pieni huomautus äänen sävyllä riittää.
Joskus kuitenkin jatkaa pöhisemistä, niin silloin tökkäsen kaulalle tai napautan korvasta vähän huomioksi, että kseinen käyttäytyminen riittää.

Ensi vuonna ajattelin ilmoittaa ton myös muutamiin näyttelyihin, kun nyt on kehittynyt aika kivasti ja itse pidän Irwinin ulkonäöstä joka päivä enemmän ja enemmän:)
Tokihan Irwinillä on korkea häntä ja etuliikkeet ääntyy sisäänpäin, mutta silti liikkuminen on vaivatonta ja ilmavaa ja akel ravissa pitkää.

Treenien suhteen sitten päästiin tänään pitkästä aikaa kentälle.
Seurana meillä oli Milla ja Annika sekä belgi kolmikko.
Irwinin kanssa otin lyhyityä seuruu pätkiä sekä liikkeestä maahanmenoja ja vauhti luoksetuloja.
Ennen liikkeelle lähtöä sanoin aina "valmis" jotta Irwin osaisi yhditää sanan siihen, että senkin jälkeen on kiva tehdä, kun aiemmin Irwin on tupannut hiukan paineistumaan siitä.
Millan avulla tein sitten liikkeestä maahanmenoja. Koitin pitää katseen suorassa ja aina käskyn annon jälkeen Milla naksautti, mikäli Irwin meni nopeasti maahan. Tämä helpotti kyllä huomattavasti, niin itse ei tarvinnut ruveta kurkkimaan.
Tuli siinä sitten puheeksi, että on aika tärkeää millä äänenpainolla käskyn annan. Välillä käsky tuli todella matalalla äänellä, josta näki, että Irwin paineistuu ja päin vastoin liian korke ja iloinen ääni aiheutti saman. Jatkossa pitää siis olla tarkkana, että äänenepaino on rauhallinen, mutta kuitenkin jämäkkä.
Vauhti luoksetulot sujuivat hyvin. En ottanut ollenkaan peruasentoa, vaan jätin Irwinin Millalle ja itse juoksin kauemmas. Käskyn saatuaan Irwin lähti vauhdilla minun luokse ja palkkasin liikkeen heittämällä patukan taakseni, jolloin vauhti pysyi nopeana loppuun asti. Ehkä jopa hiukan yllätyksekseni Irwin rupesi todella voimakkaasti leikkimään patukalla ja haastoi myös minua, vire oli muutenkin todella hyvä:)
Loppuun Milla päätti hömppäillä Irwinin kanssa ja oli kiva nähdä miten Irwin työskentelee toisen ihmisen kanssa. Irwin tuntui olevan vain innoissaan, vaikkakin hiukan hämmentyneeltä näytti välillä, mutta varmasti oli myös Irwinistä mukavaa:D

Mutta näiltä tiimoilta toivotan kaikille blogia seuraaville Hyvää joulua ja Menestyksekästä uutta vuotta 2015!:)

Tokoilua pitkästä aikaa:)

Tänään lopetettiin sitten Irwinin kanssa meidän pidempi aikainen tokoilu tauko:)
Lähdettiin Millan ja Annikan mukaan hallille treenaan ja oli enemmän kuin kivaa pitkän tauon jälkeen.
Irwinin kanssa otin vain hömppäily treenit, jotta saisin mahdollisimman paljon onnistumisia ja viretilan pysymään korkealla ja hyvän paluun taas tekemiseen.

Irwinin kanssa otin sitten pieniä pätkiä seuruuta ja toimivaksi palkkaukseksi olen huomannut eteen palkkauksen. Irwiniin saa huomattavasti enemmän intoa ja seuruussa keskittyy hyvin. Edistystä oli tänään, mutta en siihen varsinaisesti kiinnittänyt huomiota, pääasia tänään tosiaan oli vain pitää hauskaa tokoilun lomassa.
Luoksetuloja otin muutaman toiston "kokeenomaisesti" ja Irwinin vire oli tällöin jo hyvä, joten vauhdikkaasti liike sujuikin. Otin lisäksi muutamia toistoja, niin että palkkasin itseni taakse, jotta saisin vauhtia vielä enemmän.
Liikkeestä maahanmenoa ja seisomista otimme myös, mahdollisimman vauhdikkaita suorituksia hain ja samantien tuli palkka, kun meni maahan tai pysähtyi.
Muutaman esteen tein myös aksaradalla, oikeastaan hyppyä ja putkea:)

Oli kyllä todella mukavaa ja Irwinistä näki, kuinka tauko oli tehnyt todella hyvää ja oma innostus Tokoon taas kasvoi. Tämä oli mukava paluu taas treenikentälle, niin minulle kuin Irwinille. Tätäkään lajia ei pidä ottaa liian tosissaan, minkä olen vihdoista viimein ruvennut oppimaan, vaikka välillä tuntuukin sellaista pilkun viilaamista olevan:D
Lisäksi oli mukava seurata pikku belgien tekemisen intoa ja huikeeta oppimista sekä kasvattaa taas hiukan lisää sitä omaa pentukuumetta :D

Huomenna sitten treeniporukka kasaan ja treenaamaan!:)

Tulihan sitä lunta muutamaksi päiväksi myös tänne Tampereelle:)

Tokokoe 19.10.2014

Voi morjes ja hyvää päivää!!:D
Kävästiin taas tokokokeessa, ALO3 pistein 131,5, ku ei lähde niin ei lähde!!
Mutta tänään sentään hypättiin ja saatiin kaikista liikkeistä pisteitä!
Oma jännitys taas kasvo liian suureks kokeen aikana ja veti kropan jäykäks!
Mut en voinu muutakun ruveta nauraan, osaa toi Irwin vaan aina vetästä ihan omiaan!!:D
Melkein kaikkiin vaati kaksoiskäskyn....
Hallin ulkopuolella kyllä vire oli korkee ja liikkeet tehtiin hyvin, ota nyt tosta sit selvää!!:D
On huumorintaju koetuksella;Dd

Pisteet:
Luoksepäästävyys: 10
Paikka makuu: 7.5
Kytkettynä seuruu: 7
Vapaana seuruu: 6
Liikkeestä maahanmeno: 6
Luoksetulo: 6
Liikkeestä seisominen: 6
Hyppy: 6
Kokonaisvaikutus: 7

Tasaista kutos linjaa!;P
Tosin, niinkuin mä ennen koettakin sanoin, jos Irwin suostuu hyppään, niin kaikki muut menee sit päin helvettiä!!:D

Tänään käytiin Millan ja Jennyn kanssa treenaamassa.
Irwin oli heti taas menossa mukana ja teki pyydetyt liikkeet hyvin.
Otettiin eteentuloa ja seuruuta pujottelemalla kartioiden välistä ja kontakti pysyi hyvin ja vire oli hyvä.
Oma jännitys vaan sitten vaikuttaa Irwiniinvaan niin paljon, että kisoissa ei toimi!:/