En oikein tiedä mistä aloittaisin kaiken tämän purkamisen mikä mielessä painaa, olen yrittänyt pääni puhki miettiä miksi tämä tai tämä ei onnistu, miksi Irwin käyttäytyy tällä tavalla, mitä minun pitäisi tehdä, teenkö oikein vai väärin, onko vika minussa??....näitä kun tarpeeksi miettii ei päästä tule ulos enään mitään, kun kaikki ajatukset yrittävät rynniä päästä pois, niin kuin useempi ihminen samaan aikaan oviaukosta, eli mikään ei liiku mihinkään suuntaan.
No aloitetaan vaikka näistä kivoista kuulumisista. Kävimme treenaamassa TAMSKin järkkäämässä Match showssa 18.8 tulevaa koitosta eli erkkaria varten. Olen ihan tyytyväinen Irwinin esiintymiseen, vielä kun saataisiin sitä malttia seistä pönöttää siinä paikalla, jotta minun ei tarvitsisi ruveta säätämään jalkojen kanssa, koska yllättäen paineistuu siitäkin ja menee kasaan. Mahdollisimman luonnolisesti yritin esittää nyt mätsärissä Irwinin, ainoa mitä teen aina on ns. nosta korvien asentoa ja yritän prantaa ryhdikkyyttä nostamalla näyttelyhihnaa korvien takaa ylöspäin, koska Irwin ei seistessä korvia nosta. No pääsääntöisesti seisoi ihan hyvin. Liikkeet meni hyvin, tosin etuliikkeitä lukuunottamatta, jotka nyt ovat aina mitä on, mutta ihan nätisti liikkuu noin ylipäätään. Mätsärissä oli myös kiva se, että harjoiteltiin mittaamista ja Irwin antoi kyllä mitata itsensä hyvin, ei kammoksunut mittaa. Loppujen lopuksi Irwin sijoittui SIN3:nneksi :)
Handalsin mätsärissä myös Millan belgianpaimenkoira Gian, joka sijoittui PUN4:nneksi :)
Kävimme Millan kanssa treenaamassa maanantai iltana pienet ilta tokoilut.
Alkuun meni kaikki hyvin, Irwinillä oli hyvä vire päällä ja seuruu sujui todella hyvin myös vähän vauhdikkaampanakin ja paikka sälyi koko seuruun hyvävänä. Palkkana käytin patukkaa, joka tuntui toimivan todella hyvin. No, sitten menin ja sanoin kerran hiukan liian matalalla äänellä seuruun yheydessä "tule" ja tästäkös Irwin sitten otii itteensä ja paineistu. Sen jälkeen jätätti seuruussa taaemmas ja kontati oli ihan ok, mutta tosiaan jätätti aikas paljon. Tämän jälkeen oli todella vaikea taas saada virettä Irwinille ja sen jälkeen vaikka lisäsi vauhtia seuruussa, tuli vain mielistellen jäykästi perässä sillä ilmeellä että "anteeks" vaikka kannustin ja kehuin kun tuli, niin silti huomasin Irwinin olemuksesta, että ei nyt ollut aivan varma tästä että tekekkö oikein vai ei. Luoksetulossa meillä oli hiukan ongelmaa, sillä sain antaa joka kerta kaksoiskäskyn, ennenkuin Irwin tuli luokse, johtuneeko sitten tuosta paineistumisesta seuruussa.
Mutta pahinta tässä paineistumisessa on se, että Irwin menettää itsevarmuutensa täysin, menee aivan lukkoon. Monesti se käy niin nopeasti ja niin pienistä asioista, että en kerkeä niihin kiinnittämään huomiota ennekuin ne on jo tapahtunut. Se on toisaalta todella jännä reaktio, kun Irwin paineistuu ja menettää itsevarmuutensa, siitä muuttuu anteeksi pyytävä ja iloisuus tuntuu katoavat, toisaalta ilmeestä ja eleistä näkee, että tykkää tehdä, mutta luonne ei anna periksi että uskaltaisi. Parhaani mukaan koitan tämän jälkeen rohkaista Irwiniä ja saada paineen pois.
Itse olen kyllä oppinut lyhyen ajan sisällä paljon, olen oppinut enemmän kiinnittämään huomiota, mitkä asiat vaikuttavat Irwiniin, mistä paineistuu ja miksi se tekee noin. Omaa toimintaani olen yrittänyt muuttaa ja oppia uusia toimintatapoja ja koen onnistuneeni tässä melko hyvin. Nykyään pyrin siihen, että mikäli rupeaa turhauttamaan, kun jokin liike ei suju, en kiinnitä Irwiniin huomiota vaan lopetan liikkeen kesken tai sitten sanon melko iloisella ja pehmeällä äänellä että " ei tässä mitään, tehdää uudestaan" tai "no niin, höpö höpö" ja aloitan alusta. Irwinille oman selkäni kääntäminenkin tuntuu olevan jo riittävä ilmaisu siitä että nyt ei sujunut kaikki oikein, joten olen huomannut, että paras tapa on yrittää olla sanomatta mitään tai sitten juuri noi sanata mitä sanoin, täytyy vain tarkkaan valita oma äänenpaino.
Rupesin miettimään tässä eräänä päivänä, voiko Irwinin mielistely johtua myös siitä, kun Nellin pois menon jälkeen en halunnut nähdäkään Irwiniä. Vaikka tämä kauhealta kuulostaakin, en halunnut Irwiniä lähelleni, vaan torjuin kaikki sen yritkset tulla luokseni, en vienyt Irwiniä ulos ja sanoinkin, että minulle on aivan sama saao se edes ruokaa ja että mielummin vaihtaisin Irwinin Nelliin, mikä oikeus Irwinillä on elää?? Irwin oli ihan yhtä pihalla Nellin pois menosta kuin minäkin, se ei tiennyt miten sen pitäisi olla ja mitenkään ei ollut hyvä. Tämä oli Irwinille varmasti myös kova paikka, sillä vahva johtaja narttu poistui ja Irwin jäi yksin. Irwinin kehitysvaie ja ikä oli juuri pahimmillaan ja pahimpaan aikaan sen suhteen kaikki nämä isot muutokset tulivatkin.
Tiedän käyttäytyneeni väärin, mutta olin niin shokissa Nellin pois menosta, että minua ei vain kiinnostanut mikä vointi Irwinillä oli. Tiedän myös sen, että jotkut tietyt ihmiset kun tämän tekstin lukevat ovat kauhuissaan, eivätkä ne voi ymmärtää miksi käyttäydyin näin. Sen vuoksi kirjoitin päällisin puolin tunne tilat Nellin pois menon jälkeen.
Nykyään huomaan sen, että Irwinillä on huomattavasti enemmän itsevarmutta, kun minulla on esim. hoitokoiria. Koiraseura tekee Irwinille ihmeitä, se ei itse osaa tehdä päätöksiä mistään, joten sen on helppo olla, jos joku tekee ne sen puolesta, niinkuin Nelli teki. Irwin kyselee minult hirveästi elekielellä ja ilmeillä, että tekeekö se oikein vai ei, mutta koiraseurassa on rohkeutta huomattavasti enemmän..
Mutta kaiken kaikkiaan tykkään koko ajan enemmän ja enemmän tuosta koirasta. Se o aivan ääripää kuin mitä Nelli oli luonteen suhteen ja ehkä tämä on se suurin syy, miksi oleskelu Irwinin kanssa tuntuu välillä hiukan haasteelliselta, totuin Nelli kovaan luonteeseen. Tosin Irwin ei ollut näin pehmeä vielä silloin kun Nelli oli, vaan käytös on muuttunut tässä sen jälkeen kun Nelli lopetettiin.
Irwin on todella helppo koira, jolla riittää miellyttämisen halua. Toisaalta tuntuu välillä että se on myöa niin käsittämättömän tyhmä, että sille ei voi muutakuin nauraa ja Irwin saa minut joka päivä hyvälle tuulelle ja joka päivä kiitän, siitä että minulla on Irwin, en jakaisi tätä kaikkea ilman sitä <3 p="">
Pohjimmiltaan Irwin on kuitenkin täydellinen koira, en vain ole vielä löytänyt sitä kaikkea täydellisyyttä siitä<3 p="">
Tällä viikolla pääsin myös oikein hyvää oppiin. Kirsti Pitkänen (Kennel Zornoi) piti pentutapaamisen O-pennuille Soilen tiloissa ja pääsin seuraamaan aivan vierestä Mustaterrierin trimmausta kokeneelta kasvattajalta. Päivä oli oikein mielenkiintoinen, oli todella kiva nähdä noita Soilen pennun Obyksen sisaruksia ja nähdä minkälaisia kakaroita Einsteinistä on oikein tullutkaan ja mukavaa oli tietenkin nähdä Kirsti. Opin todella paljon mustastaterrieristä, niin ominaisuukista kuin trimmaamisestakin, oikein antoisa päivä, vielä kun saisi tuon kaiken oppimansa tallenettua päästä muistitikullem, jotta kaikki se opittu pysyisi tallessa, mutta kiitos siitä kun sain olla kuuntelu oppilaana ja myös itsekin tehdä :D
Alla kuva Obyksesta trimmin jälkeen :)
Tässä kaikki näin lyhykäisyydessään ennen nukkumaan menpa, täytyy paremmala ajalla pohtia noita asioita ja koittaa saada ne jollakin tapaa järkevään muotoon kirjoitettua.
3>3>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti