Niin se aika taas vain rientää ja nhyt on jo taas kulunut lähes kuukausi viime kirjoittelusta. Ei silti aivan toimettomina olla oltu, vaan reenialut on kuulunut ihan arkipäivään. En vain ole kerennyt tai suoraan sanottuna jaksanut viettää aikaani tietokoneella, mutta jospa sitä taas pääsisi bloginsa ääreen.Tällä hetkellä voisin jopa sanoa minulle kuuluvan ihan hyvää, ainakin ehkä suurimmalta osin. Nyt rupeaa pikkuhiljaa stressi purkautumaan ja tunteet ovat aikalailla pinnassa. Nelli on mielessäni joka pivä ja nyt vasta on tullut ihan järkyttäviä ikävä kohtauksia ja tajunnut Nellin olevan oikeasti poissa, vaikka välillä se tunne on edelleen, että Nelli on vain hoidossa, mutta ei voi kuin mennä eteenpäin.
Kaikkein hirvittävin tunne oli saada Nellin uurna käteen, tai lähinnä se kun hain sen postista. Halusin vain mahdollisimman äkkiä pois sieltä ja sain aika monta ihmeellistä katsetta, kun juuri ja juuri sain pidettyä kyyneleitäni. Kotona kuitenkin laatikon avattua, minulle tuli ihan hyvä olo, kun otin uurnan syliisi, se oli kaunis ja tuntui lämpimältä ja minulle tuli hyvä olo siitä ja tunne että Nellillä on kaikki hyvin <3 br="">
Treeni rintamalle kuuluu hyvää.
Irwinin kanssa olemme alkaneet treenaamaan ensitä tavoitteellisemmin. Odotan taas sitä päivää kun 13.8 alkaa pirkanmaan sennenin järkkäämä tokoryhmä, niin saamme taas uusia vinkkejä ja näkökulmia treenaikuumme.
Meillä tämän hetken isoimmat ongelmat ovat olleet liikkeestä jäävät, eritoten maahan meno. Irwinillä on nimittäin sellainen ärsyttävä tapa, että maahan mentäessä on pakko laittaa aina toinen etujalka mahan alle ja näin ollen maahan meno ei ole mitään nopeimmasta päästä. Tähän olen juuri nyt kiinnittänyt kaikkein eniten huomiota. Toisinaan jalka menee vieläkin mahan alle, mutta nyt olen ruvennut saaman Irwiniin kuitenkin enemmän vauhtia, eikä se jää enään jalkaansa asettelemaan.Nopeempi se saisi kyllä siltikin vielä olla. Nyt on aika paljon tarvinnut käyttää käsiavustusta ja sitä rupean pikkuhiljaa kitkemään pois, enkä usko sen olevan ongelmakaan.Seuraamisen olen saanut todella hyväksi ja on huomattavan paljon tiiviimpää kuin aikasemmin, katsekontaktikin on hyvä. Naksuttelu on auttaut meitä tässä todella paljon. Olen itse oppinut myös vihdoista viimein kävelemään katse ylhäällä ja suoraan ja Irwinin kohdalla huomasin ystävän huomautuksesta, että Irwin paineistuu melko lailla siitä, että katson siihen päin seuruussa, jolloin jätättää hiukan taaemmas ja kontaki on sellaista vilkuilua. Tämän ongelman kun tajusin, on se auttanut meit todella paljon eteenpäin. On kyllä niin erilaista reenata ohjaajapehmeän koiran kanssa, kun tottui Nellin, joka ei paineistunut juuri mistään.
Mutta pääsääntöisesti meidän tavoitteet on aikataulussaan ja liikkeet aikalailla valmiit, hyppy pitäisi jostain hommata, niin pääsisi sitäkin treenaamaan :)
Sitten tosiaan. Irwinin vasen kyynär tuli kennelliitosta 2 takaisin ja soittelin sitten kennelliiton käsittelijälle. Hän sanoi Irwinillä olevan varislisäke murtunut, mikä aiheuttaa sne että kyynär on 2. Muuten kyynär oli hyvä, ei nivelrikkoo, ei löysyyttä yms. vaan oikean mallinen ja hyvännäköinen.
No tulihan tuo pienenä yllätyksenä, mutta tottakai minun tuurillani kävi näin, mutta pääasia on että Irwinillä ei ole minkäänlaisia oireita eikä muutoksia kyynärässä. Juttelin uudestaan Ventelän kanssa ja kuvaamme kyynärät uudestaan 6kk karenssin jälkeen ja katsomme uudestaan, onko varilisäke murtunut vai ei ja mikäli sitä murtumaa ei näy, lähetetään kuvat uudelleen lausuttaviksi kennelliittoon. Koska ikinä ei voi 100% sanoa sivukuvista varislisäkkeen murtumista.
Mutta mikäli se Irwinillä on niin sen jälkeen katsotaan mitä tehdään vai onko järkevämpää olla tekemättä mitään.
Mutta toivottavasti nämä vastoinkäymiset olisivat tässä ja onni kääntyisi parempaan suutaan, rupeaa muuten ottaamaan vähän turhan paljon jaksamisen ja mielen päälle.
Nyt on ollut myös kiva, kun Irwin on "oppinut" uimaan tänä kesänä. Olemme käyneet säännöllisesti uittamassa Irwiniä ja etenkin kuumina päiviä se on varsin hyvää ja tehokasta liikuntaa.
Olemme opetelleet, noh hiukan omilla säännöillä vesipelastusta ja luulisin että Irwinissä sitä potentiaaliakin olisi, ainakin mielellään hakee ja tuo ihan rantaan asti. Sen sen ihmeempiä käskyjä ole opettanut, sillä jos sitä joskus jonkinlaiseen ryhmään vaikka pääsisi niin pääsee sitten opettelemaan ne käskys vasta silloin, oikeisiin liikkeisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti