Näin joulunalla katselin koneelta kuvia ja mistä sitten joulukorttiainesta löytyisi, törmäsin tähän Nellin kuvaan ja itkuhan siinä tuli. Pitkän aikaa on taas ollut se tunne että jotain puuttuu ja ikävä on ollut aivan mielettömän kova, oma tilanne muutenkin melko heikko tällä hetkellä, joten itku on ollut herkässä ja mielialat heitellyt ja se on entisestään nostanut taas ikävän Nelliä kohtaan.
Joo, jotkut sanovat että eteenpäin pitää mennä ja se oli vaan koira, vaikka varmasti tärkeä olikin. Minulle se ei ollut vain koira ja on ollut todella vaikea päästää irti, ei tietenkään voi jäädä paikalleen itkemään, mutta en voi olla ajattelematta Nelliä joka päivä. Mutta Nellistä luopuminen tuli kuitenkin loppujen lopuksi niin yllättäen.
 |
| Oma enkelini toivottaa hyvät joulut ja uudet vuodet!:)
|
Mutta meidän kuulumisia tällä hetkellä.
Treenailujen suhteen ollaan Irwinin kanssa lenkeillä otettu paikalla oloja ja luoksetuloja sekä seuraamisia. Varsinaisissa treeneissä ei olla oltu, töissä ollut niin kiirettä, että yksi kertaisesti olen ollut niin väsynyt että ei ole ollut mitään järkeä lähteä siinä mielentilassa treenaamaan, koska hermothan siinä itselläni menee ja juuri kun ollaan nyt saatu Irwinille se treeni into päälle, niin en halua että se taas lopahtaa.
Tosin itselläni treeni into aivan älyttömän kova ja treenaamaan olisi pakko päästä! Jospa tässä nyt joulun aikaan päästäisiin, kun itselläni on melkein viikon loma:)
Mutta niin, Irwinin paikalla olo rupeaa olemaan todella varmaa ja luoksetulot sujuvat mallikkaasti, enään ei ole sitä ongelmaa, että pitää antaa kaksi käskyä, ennen kuin Irwin lähtee liikkeelle, vaan tulee jo vauhdikkaasti ensimmisellä käskyllä suoraan sivulle :)
Nyt vain sattui pieni haaveri Irwinille. Irwin sai perjantaina 20.12 pienen haavan oikeen takajalan anturaan.
Irwin oikea draamaqueen! Jalalla ei voi nyt tiätsä astua, koska on se (todella!) iso ja vakava haava ja Irwin katsoo mua lenkillä ollessani välillä sillä ilmeellä et Hei, tiätsä mul on tää jalka, ei pysty!:D huoh-.-
No parasta on se, että heti kun jotain mielenkiintosta näkyy, jalka unohtuu saman tien, mutta sitten tulee taas the jalka eikä pysty taas tekeen mitään:D
No onneksi on paranemaan päin:D
Sattumukset ei ihan siinä olleet, vaan Irwin sai sitten aika syvän puruhaavan otsaan silmien väliin, onneksi ei ole silmiin osunut ja haavan olen saanut pidettyä kuivana ja näyttää jo todella hyvälle, että pääasia tässä olisi se, että haava ei pääsisi tulehtumaan.
Mutta näillä mennään kohti uusia pettymyksiä!:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti