keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Pitkän ajan kuulumisia :)


No  niin, jälleen blogin ääressä!:) eipä edellisestä postauksesta ookaan kuin juuri se parisen kuukautta:)

Osittain tämä hiljaiselo johtunee siitä, että emme ole oikeastaan sen ihmeemmin mitään Irwinin kanssa treeni osastolla tehneet, josta olisi sen kummemmin viitsinyt kirjoitella.
Osittain myös oma sairastelu on vaikuttant siihen, että ei ole ollut jaksamista reenailla ja osittainen unettomuus myös johtanut siihen, että omat voimat olleet aika vähissä viime aikoina. Stressiä riittänt, mutta hengissä ollaan ja pysytään ainakin toivon mukaan!:)
Tosiaan tässä itsellä ollut jos jonkinlaista vaivaa, kohta tuntuu jo siltä että olisi helpompi luetella ne sairaudet joita minulla ei vielä ole, kuin ruveta luettelemaan kaikki ne vaivat joita viimeisen parin kuukauden aikana on esiintynyt.
Itselleni tuli oikeaan käteen rasitusperäinen vamma "tenniskyynärpää" ja oikeasta kädestä katosi puristusvoima ja kyynärpäähän vihloi todella paljon. No minä tietenkään mitään sairaslomaa pitämättä, vaikka määrättiin, niin pätin että helpostihan minä autana trimmeissä, onhan mulla vielä vasen käsi, että en ihan toimettomana viitsi istua, no tämä sitten kostautui ja vasempaan käteen tuli sitten muutama päivä sen jälkeen samat oireet ja sama vamma, mutta onneksi lievempänä. No minkäs siinä sitten teet, kun sakset ei pysy kädessä, niin pakko oli sitten hiukan hellittää ja sitä vapaata pitää. Kyynärpäätukien, tulehduskipulääkkeiden, paikallistulehduskipu voiteen ja venttelyjen avulla kädet rupesi taas toimimaan. Huomaa kyllä edelleen, että jos on paljon rasittavaa työtä kädelle, niin puutuu ja käsien koholla pito aiheuttaa puutumista, mutta onneksi nuo kyynärpäätuet auttava todella paljon. Kädet ovat kyllä iltaisin väsyneet työpivän jälkeen, mutta onneksi ei särkyä ole esiintynyt nyt useampaan päivään.

Huomasin kyllä sen että nämä tauot ovat auttanee todella pajon meitä tokoilun suhteen. En ole melkein edes ajatellut reenejä ainakaan kuukauteen, muutakuin että pitäisi päästä reenaamaan, mutta siihen se on melkein jäänyt ja hyvä toisaalta näin. Olen saanut nollattua omaa päätäni ja kun ei ole ollut reenailu stressiä ja paineita, on oma olemus ollut myös rennompi.
Olen tutustunut Irwiniin enemmn ja enemmän jayrittänyt oppia tunteman pienistäkin elkeisät, mistä kaikesta se paineistuu. Yhteistyömme on parantunut todella paljon, vaikka hiukan rupeaa murrosiän merkkejäkin esiintymään.
Irwin joka on ennen ollut jopa hiuakn nirso, rupeaa olemaan nyt jopa jo röyhkeä. Naana hyvä kuin työnnetään ruokaan kiinni siinä toivossa että pääsis pienille osingoille. Muutamaan otteeseen on jopa käynyt niin, että röyhkeästi herra on päättänyt leivän kuuluvan hänelle ja päättänyt tyynen rauhallisesti kävellä olohuoneen pöydän luo, vilkaisemattakaan minuun ottaa leipä suuhunsa ja syödä se ja kaiken kukkuraksi tämä kaikki tapahtuu MINUN silmieni alla!
On sitten muutamaan otteeseen luikkinut herra aika vikkelään takki tyhjänä makkariin, kun olen hiukan tiukemmalla äänensävyllä mainitsemaan asiasta juuri kun huulet ovat koskettamassa leipääni.
Kerrn kyllä säikähdin oikein kunnolla, kun tein aamupalaa ja otin kahvimukin ja ammupalan sekä antibiotit mukaan, istuin sohvalle ja laskin kaikki nämä olohuoneen pöydälle. Sitten tulee Irwin ja nappaa antibiotti tabletin pöydältä suuhunsa ja tuijottaa samalla minua. Onneksi ei purematta niele ja siinä samalla sain onneksi "irti" käskyllä Irwinin pudottamaan pillerin lattialle. Tulipahan taas siinä sitten avattua tuota sana varastoaan ja Irwin tuttuun tapaan luíkki makkariin. Mutta se tunne, kun tajuat koiran ottaneen todella vahvan antibiottitableitin suuhunsa, ei siinä paljoa kerennyt miettimään mitä suusta päästä (tai sillä hetkellä näki jo mielessään matkan eläinlääkäriasemalle....)  mutta onneksi on sellainen koira joka ei hotki!

Mutta niin, kotioloissa olen kyllä pyrkinyt vahvistamaan Irwinin maahanmenoa ja saamaan sitä nopeammaksi ja sitä ollan tehty kyllä lähestulkoon joka päivä jossain vaiheessa. Jossakin vaiheessa ajattelin että tämän koiran maahanmenoa ei voi ikinä saada vauhdikkaaki, mutta toisin kävi, kyllä sitä vauhtia on yllättävän hyvin tullut, eihän se vielä tietenkään mitään huipunopeaa ole, mutta käskyn saatuaan maahan mennään kuitenkin ripeästi.

                                                                                                                                                                                              Irwin 1v 10kk            
                                                                                            
Tulipa tässä pyörähdettyä myös agility kisoissa, akasankoirani valkoisen kääpiösnautrsei Huliganin kanssa. Ihan ok meni, edistystä viime kisoihin nähden on tapahtunut, mutta Huligan on vain niin omistajansa perään, että hyppyradan alku oli hiukan kehno ja toisena esteenä olleet kepit meni sitten huonosti ja keppien jälkeen syöksähi väärään päähän putkee. Mutta loppuradasta voin kyllä sanoa olevani tyytyväinen.
Agility rata menikin sitten Hulilta hiukan ohi, minun piti hakea Huli suoraan autosta kentälle, Hulin näkemätt omistajaansa ja tämä ei selvästikään ollut hyvä järjestely. Huli oli aivan pihalla ja hyppäsi sitten puomin kontaktin. Keskiradan saimme sujumaan todella hyvin, mutta sitten Huli syöksyi väärään päähän putkee, vaikka sain sen onneksi pysähtymään, Seuraavaksi oli sitten kepit, joissa Huli on jälleen hiukan pihalla ja katseli yleisöön, meni hiukan lukkoon.
Mutta reeniä vain lisää ja toivon mukaan se nolla rata joskus meille irtoo :D
Seuraavat kisat ovatkin sitten jo ihan kohta: 8.12.2013:)

Kävimme tänään Millan kanss reenaamassa pitkästä aikaa.
Voin kyllä sanoa olevani TODELLA tyytyväinen. Seuraaminen sujuu Irwinin kanssa todella hyvin, ainoa hiukan pieni kompastuskivi meillä on se, kun seuruussa pitäis olla juoksu osuus. Siinä Irwin hiukan paineistui, etenkin jos alkuun menkiin kävellen ja sitten siirryttiin juoskuun. Osittain epäilen että tämä johtui myös siitä että kenttä jossa reenasimme oli melko liukas ja oma juokseminen oli kuitenkin hiukan töpöttävää. Mutta huomasin kyllä sen, että vaikka Irwin paineistui se kuitenkin palautui siitä todella nopeasti aikaisempaam verrattuna ja liikettä pystyttiin kuitenkin samoin tein pienen rohkaisun jälkeen jatkamaan.
Liikkeestä maahanmeno sujui ihan ok, alussa piti hiukan muistuttaa asiasta mutta muutaman toiston jälkeen homma rupesi sujumaan.
Liikkeestä seisomisesta rwin myös hiukan paineistuu, oma äänensävy on silloin paljon jämäkämpi, matalampi ja kovempi, jolloi  Irwin hiukan rupee jännittymään, mutta hyvä puoli tässä on se että ainakin pysähtyy, mutta huonopuoli hiukan se että melko epävarma on kuitenkin siitä suorittaako liikkeen oikein
Mutta mutta reeni into taas päällä ja josko sitä rupeisi ite parantumaan ja päästäis oikeesti kunnolla reenaamaan!:)

Kävin Irwinin kanssa 30.11.2013 antamassa Hannes Lohen geenitutkimukseen verinäytteet. Näytteenotto ryhmä tuli Tampereelle Onnen Lemmikit -lemmikintarvikeliikkeeseen ja olin jo pidemmän aikaa miettinyt, ett kunhan Tampereelle saapuvat, menen kyllä veri näytteet antamaan:)
Irwin sai kehuja lunkista lunteesta ja on kuulemma nimensä veroinen ja näyttääkin iha Irwiniltä :D

                                                                        Irwin 1v 10kk

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti